Huittisten kerroksellinen kivikirkko

Elokuisen päivän kirkkokierroksen päätti vierailu Huittisissa, jonka Wanhassa pappilassa asui aikoinaan eräs suvun esi-isä, Wilhelm Lindstedt perheineen. Lindstedt oli aikoinaan arvostettu rovasti ja koulumies, joka tunnettiin tarmokkaana pappismiehenä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Jo yli kymmenen vuotta Lapinlahdella ja Kuopiossa vaikuttanut rovasti muutti perheineen toiselle puolelle Suomea, kun Wilhelm Lindstedt nimitettiin alkuvuodesta 1893 virkaan Huittisten kirkkoherrana. 54-vuotias rovasti astui Vapun päivänä virkaan, ja hoiti tointaan aina, kuolemaansa saakka, vuoteen 1915 asti.

Rovasti Lindstedt toimi Huittisten-aikoinaan myös Porin ylärovastikunnan lääninrovastina, minkä lisäksi hän osallistui vuoden 1898 kirkolliskokoukseen. Huittisten Wanhaa pappilaa asuttaneen perheen isä tunnettiin muun muassa hänen lukuharrastuksestaan ja suuresta kirjakokoelmastaan, fennomania-aktivismistaan sekä meteorologisten karttojen kokoelmasta, jota säilytettiin perimätiedon mukaan Ilmatieteen laitoksella vielä vuosikymmeniä Lindstedtin kuoleman jälkeen.

Vierailu Huittisten kirkossa olikin meille köröttelijöille ennen kaikkea vierailu yhden suvun merkkimiehen ja perheensä asuin- ja työskentelypaikalla. Ennen kirkossa käyntiä etsimme Wanhan pappilan, joka ei tällä hetkellä ole asuin- eikä muussakaan käytössä. Kävelimme pappilan pihalla pitkään ja ihastelimme kaunista rakennusta ja sitä ympäröivää, nyt jo villiintynyttä puutarhaa. Paikka tuntui entuudestaan tutulta, koska tämän sukuhaaran ja pappilassa asuneen perheen käänteistä meille jälkipolville on jäänyt huomattavan paljon tietoa mm. valtavan laajan, sukulaisille periytyneen kirjeenvaihdon johdosta. 

Pappilasta matka jatkui Huittisten Karsatinmäellä ylväänä seisovaan Pyhän Katariinan kirkkoon. Huittisten Katariina Aleksandrialaiselle pyhitetty kivikirkko on arkeologi Markus Hiekkasen tutkimusten mukaan valmistunut alun perin myöhäiskeskiajalla, noin vuonna 1500. Vuoden 1783 helluntaina tulipalo kuitenkin iski Huittisten kirkonkylään, minkä johdosta myös kirkkoa korjattiin ja laajennettiin lisäämällä esimerkiksi 38-metrinen torni sekä etelä- ja länsipuolen lisäosat. 1850- ja 1860-luvuilla kirkon pohjoispuolta laajennettiin, ja näin monipuolisen historian omaava kirkko sai nykyisen ulkonäkönsä.

Kirkko etelästä kuvattuna

Ensimmäisenä kirkolle saavuttuamme etsimme tietysti kirkkomaalta Wilhelmin ja läheistensä haudan. Hautakiven nimet olivat tulleet niin tutuiksi perheemme mummin tarinoista, häneltä jääneistä kirjeistä ja kuopuksen sukututkimuksen kautta, että haudalla tuntui kuin olisi ollut tervehtimässä hyvin tuntemiaan läheisiä. 

Huittisten kirkko oli toki kaunis, erityisesti kirkon kaareva, koristeellinen katto, juhlallinen alttaritaulu ja upeat urut olivat kuvauksellisia ja vaikuttavia. 

Yksityiskohtia oli valtavan paljon ja ehkä sen takia kokonaisuus ei kuitenkaan puhutellut niin paljon, kuin jotkut tietyt yksityiskohdat. Yksi mieleen jäävimmistä yksityiskohdista oli kirkon itäisessä kappelimaisessa tilassa seinälle ripustettu ryijy, joka oli kooltaan, väritykseltään ja kuvioiltaan aivan samanlainen kuin köröttelijöille kotiin periytynyt sukuryijy. Ehkä tässä vierailussa keskiössä oli niin vahvasti oman suvun tarina, että kirkko sinänsä hienona kohteena jäi kuitenkin vähän varjoon.

Koska kirkon vieressä oli auki oleva museo, oli meidän käytävä myös siellä. Eikä turhaan: missään muualla ei olisi ollut mahdollista tutustua presidentti Risto Rytin jälkeensä jättämään esineistöön niin perinpohjaisesti kuin siellä. Jos museota vastapäätä ollut Rytin patsas oli koruton, sitä ei ollut hänestä kertova näyttely. Siellä olivat ihan kaikki Rytiltä jääneet korut, kirjeet, todistukset, kalvosinnapit, kammat ja muut. Ihan kaikki. Tähän yksityiskohtien tulvaan olikin hyvä - ja pakko - lopettaa päivän kierros. Kotimatka sai alkaa!

Huittisten kirkosta Huittisten srk:n verkkosivuilla
Wikipedia - Huittisten kirkko

Katsaus Wilhelm Lindstedtin uraan
Kaiku, 10.1.1915

Tyrvään Pyhän Olavin kirkko taidekokonaisuutena

Vanhankirkonniemellä, Sastamalan Rautaveden rannalla sijaitsee Pyhän Olavin kirkko, joka oli seurakuntalaisten aktiivikäytössä aina Tyrvään kirkon valmistumiseen asti vuonna 1855. Kirkko on todennäköisesti rakennettu 1500-luvun alussa, joskin sen sisustus jouduttiin uusimaan 1600-luvun alussa tulipalon takia. Syksyllä 1997 autiokirkko kärsi tuhopoltosta, minkä vuoksi etenkin sisätilat jouduttiin entisöimään lähes täysin. Mauri Kunnaksen Koiramäen joulukirkko -lastenkirjan tuotoilla rahoitettiin jälleenrakennustyöt. Osmo Rauhala ja Kuutti Lavonen maalasivat kirkkoon uudet sisätilat.

Sastamalan kirkkokierroksella Pyhän Marian kirkolta jatkoimme Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon. Rakennus kohoaa maalaismaisemasta pienellä kukkulalla seisten kauniisti vasten ympäröivää järvimaisemaa. Kirkon harmaakivistä ja punaisesta tiilestä muodostuvia ulkoseiniä koristavat suuret valkoiset maalaukset, jollaisia emme tähän mennessä näkemissämme harmaakivikirkoissa olleet nähneet.

Pyhän Olavin kirkon erityisyys kävi selvimmin ilmi kuitenkin astuttaessa kirkkoon sisään. Ensimmäisenä huomiomme kiinnittyi värikkäisiin, sarjakuvilta tai julistetaiteelta vaikuttaviin maalauksiin ja heti sen jälkeen maalauksille hienon taustan muodostavaan kaarevaan, vaalean puun väriseen kattoon ja valkeisiin seiniin. Turkooseiksi maalatut puuosat kirkon sisustuksessa - mm. saarnastuolissa - ja taulujen kehyksissä nostivat Kuutti Lavosen ja Osmo Rauhalan herkät ja värikkäät teokset hienosti esille.

Pyhän Olavin kirkko on täynnä kerroksellista historiaa ja eri aikakausien taideteoksia ja vaikutelma onkin sama, kuin astuisi sisään taidemuseoon. Vaikka kokonaisvaikutelma kirkon sisätiloista on yhtenäinen ja harmoninen, jokainen yksityiskohta ansaitsisi oman tarkastelunsa.

Pyhän Marian kirkon jälkeen kokemus Pyhän Olavin kirkosta on täysin erilainen. Edellisessä kirkko on enemmän kuin tyhjä tila, jonka jokainen kirkkoon tulija voi täyttää itse ja jälkimmäisessä tila taas on täynnä taidetta, josta kävijä voi valita itselleen sopivan kokemuksen. Pyhän Olavin kirkko oli kuin taidealttari, jonka kymmenet teokset varmasti saavat jokaisen kävijän ajattelemaan.

Pyhän Olavin kirkosta Sastamalan srk:n verkkosivuilla
Wikipedia - Tyrvään Pyhän Olavin kirkko

Sastamalan Pyhän Marian kirkko osana ympäröivää luontoa

Sastamalan Karkussa sijaitsee Neitsyt Marian nimeä kantava keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on todennäköisesti peräisin 1400-luvun lopulta. Kirkossa on aikoinaan käynyt Jumalan sanaa kuuntelemassa suuren Sastamalan kirkkopitäjän seurakuntalaisia jopa Pohjanmaalta asti.

Sastamalan kirkkokierroksella erityisen vahvan vaikutuksen meihin teki Pyhän Marian kirkko. Voi olla, että tämänhetkisistä köröttelemistämme kirkoista tämä nousi jopa ykköseksi tunnelman ja vaikuttavan kävijäkokemuksen johdosta.

Kirkkoon ajettiin kiemuraista hiekkatietä, joka tuntui jatkuvan loputtomiin ja johtavan ei-mihinkään. Kun vihdoin saavuimme perille, hätkähdytti ylväs kivikirkko yksinkertaisella kauneudellaan peltomaiseman keskellä, lähellä Vammaskoskea.

Kiertelimme ensin kirkkoa ulkopuolelta ja ihastelimme sen lukuisia yksityiskohtia alkaen puisesta kellotapulista kirkon takaseinälle maalattuun pirunnyrkkiin saakka. Varsinainen elämys syntyi kuitenkin siitä hetkestä, kun astuimme sisään kirkkoon sen avoimesta, kaarevasta oviaukosta. Ensinnäkin kirkon lattia on maalattia, hienoa vaaleaa hiekkaa, joka yhdistää sen saumattomasti ulkona olevaan maisemaan. Toiseksi kirkon sisäpuolen kaunein sisustuselementti on valo, joka tulvii kirkkoon kaikista sen ikkunoista ja ovista. Kolmanneksi, marenkia muistuttavat vaaleat seinät, puupenkkien yksinkertaiset muodot, harkitut valaisimet ja seinäkoristeet sekä tumma alttarimaalaus ja tumma puuta olevat alttarin koristeet muodostavat sisustuksesta koruttoman kauniin kokonaisuuden. Kauniina kesäpäivänä keskellä kirkkoa maalattialla seisten, tuulen kulkiessa vapaasti ikkunoista ja ovista sisään, tuntui siltä, kun olisi ollut samaan aikaan sisällä ja ulkona. 

Kaiken huipuksi saimme Pyhän Marian kirkosta kattavan opastuksen kirkon historiaan oppaalta, jonka kuopus tunnisti heti hengenheimolaisekseen: ”Niin ymmärrän tuon, kuinka voi loputtoman yksityiskohtaisesti ja syvällisesti innostua omasta asiastaan…” Paikan päällä visiittimme aikaan ollut opas kertoi kiinnostavalla tavalla meille kirkon historiasta, sen rakentamiseen ja uudistuksiin vaikuttaneista henkilöistä, kirkon akustiikkaa selvittäneestä tutkimuksesta sekä ainutlaatuisista Sastamala Gregoriana -konserteista, joita kirkossa juuri sen akustisten ominaisuuksien ansiosta on järjestetty jo vuodesta 1996.

Viihdyimme Pyhän Marian kirkossa pitkään ja totesimme pois ajaessamme, että tätä kirkkokokemusta olisi vaikea ylittää. 

Pyhän Marian kirkosta Sastamalan srk:n verkkosivuilla
Pyry-Herkko Sadeahon diplomityö Pyhän Marian kirkon akustiikasta
Kirkosta Sastamalan matkailusivustolla
Wikipedia - Sastamalan kirkko

Tyrvään kaksitorninen kirkko pauhaavan kosken rannalla

Vuonna 1855 valmistunut Tyrvään kirkko on suuri, punatiilestä rakennettu kirkkorakennus, johon mahtuu enimmillään jopa tuhat ihmistä. Kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1855, ja sen suunnittelusta vastasi silloinen Turun kaupunginarkkitehti P. J. Gylich. Kirkko on poikkeuksellinen, sillä sen valmistuessa se oli maamme ainoa kaksitorninen kirkko. Vielä nykyäänkin, yli 150 vuotta myöhemmin, vain Helsingin Johanneksenkirkko on vastaavanlainen.

Kirkossa on kolme alttaritaulua: Ristiinnaulitseminen, Kirkastuminen ja Ylösnousemus. Vuodelta 1866 peräisin olevat taulut on maalannut R. W. Ekman. Uusgoottilaista tyyliä noudattavan kirkon suuresta, maaseutupitäjälle jopa poikkeuksellisesta koosta kertoo elämään jäänyt sanonta: "Kehhuu ku tyrvääläinen kirkkoonsa:" Eikä syyttä!

Kuopuksella oli elokuisena viikonloppuna työkeikka Tampereella ja päätimme yhdistää Tampereen-reissuun joitain kirkkoköröttelykohteita. Saimme useita suosituksia lähialueen kirkoista ja kiinnostavimmilta alkoivat kuulostaa kolme Sastamalassa sijaitsevaa kirkkoa sekä niiden lisäksi vielä ajoreitin varrelle sopivasti osuva, suvun historiaan oleellisesti liittyvä Huittisten kirkko.

Ajelimme aamupäivällä ensimmäiseen kohteeseen, Tyrvään kirkkoon, jonka tiesimme olevan harvinainen kaksitorninen, goottilaistyylinen kirkko. Kirkko sijaitsee keskellä viehättävää pikkukylää, joka sunnuntaina oli varsin hiljainen. Kirkon parkkipaikka oli kuitenkin täynnä autoja ja huomasimme pian, että siellä oli käynnissä normaalin jumalanpalveluksen lisäksi myös rippikoululaisten ripillepääsy. Päätimmekin tutustua ensin kirkkoa ympäröivään hautausmaahan. Hautausmaa kiinnosti meitä erityisesti myös siksi, että siellä kunniapaikalla sijaitsee suvun yhden kantaisän, Tyrväällä vaikuttaneen kirkkoherran hautakivi.

Jo yli vuosi sitten, heinäkuussa 2021, köröttelijöiden ihka ensimmäinen kohde oli Honkajoen kirkko. Kirkon blogipostauksessa (linkki) kerroimme eräästä suvun esi-isästä, Yrjö Kivalosta, joka toimi pitkään seurakunnan pappina. Yrjön isä puolestaan, August Fredrik Mittler, toimi 16 vuoden ajan Tyrvään kirkkoherrana.

A. F. Mittler

Jo vuodesta 1844 Honkilahden kappeliseurakunnan kappalaisena toiminut varapastori Mittler pyrki urallaan eteenpäin. Vuosikymmenen aikana lukuisia kirkkoherranvirkoja hakenut A. F. Mittler valittiin lopulta Tyrvään kirkkoherraksi, vuonna 1869. Virkaan 66-vuotias Mittler astui vuoden 1871 Vapun päivänä. Kauaa ei mies ehtinyt virkaansa hoitaa, sillä jo vuonna 1878 hänen sairautensa äityi niin, ettei hän voinut enää virkaansa kunnolla hoitaa. Iäkkään pastorin virkaa hoiti viimeiset yhdeksän vuotta muu seurakunnan henkilökunta.

Vaikkei Mittler vanhan ikänsä ja sairautensa takia ehtinyt liiemmin Tyrväällä vaikuttaa, tunsi seurakunta hänet tunnollisena ja rehellisenä sielunpaimenena. Kirkkoherra nukkui pois 31. tammikuuta 1887 Tyrvään pappilassa.

Kertailtuamme suvun tarinaa keskityimme ihailemaan kirkon upeaa ulkomuotoa ja erityisesti sen sijaintia pauhaavan kosken ympäröimällä luodolla. Punainen tiilirakennus ottaa vastaan maalliset ja taivaalliset tyrskyt ylpeästi ja suvereenisti ja rakennuksen suunnitelleen arkkitehti Gylichin tavoitteet anteeksiantamusta ja toivoa kuvaavasta, ilmavasta ja avarasta kirkosta ovat toteutuneet hienosti. Ei ole lainkaan vaikea ymmärtää, miksi aiemmin mainittu sanonta on vakiintunut paikkakuntalaisten luonteenlaatua kuvaavaksi sanonnaksi - tämänkaltaisen monumentin rakentaminen pienelle paikkakunnalle on ollut valtava saavutus.

Kierreltyämme kirkkomaata tarpeeksi päättelimme, että jumalanpalvelus alkaisi olla loppumassa ja kävelimme sisään kirkkoon takariville. Käytännössä osallistuimme puolivahingossa konfirmaatiotilaisuuden loppuosan virren veisaamiseen ja konfirmoitavien onnitteluihin. Myös sisäpuolelta kirkko oli komea, mutta jäi ehkä ulkokuoren ja ympäröivän maiseman varjoon tällä kertaa. Saimme myös tilaisuuden jutella jumalanpalveluksen suorittaneen papin kanssa tilaisuuden päätyttyä. Saimme mielenkiintoisen katsauksen Sastamalan kirkoista yleensä ja erityisesti niistä kirkoista, joihin olimme tuolta jatkamassa köröttelyämme. Loimme viimeisen katsauksen kahteen upeaan torniin ja jatkoimme matkaa...

Tyrvään kirkosta Sastamalan srk:n verkkosivuilla
Wikipedia - Tyrvään kirkko

Lyhyt katsaus A. F. Mittlerin uraan
Sanomia Turusta, 26.1.1878
Turun Lehti, 31.1.1884
Aamulehti, 5.2.1887