Huittisten kerroksellinen kivikirkko

Elokuisen päivän kirkkokierroksen päätti vierailu Huittisissa, jonka Wanhassa pappilassa asui aikoinaan eräs suvun esi-isä, Wilhelm Lindstedt perheineen. Lindstedt oli aikoinaan arvostettu rovasti ja koulumies, joka tunnettiin tarmokkaana pappismiehenä ja yhteiskunnallisena vaikuttajana. Jo yli kymmenen vuotta Lapinlahdella ja Kuopiossa vaikuttanut rovasti muutti perheineen toiselle puolelle Suomea, kun Wilhelm Lindstedt nimitettiin alkuvuodesta 1893 virkaan Huittisten kirkkoherrana. 54-vuotias rovasti astui Vapun päivänä virkaan, ja hoiti tointaan aina, kuolemaansa saakka, vuoteen 1915 asti.

Rovasti Lindstedt toimi Huittisten-aikoinaan myös Porin ylärovastikunnan lääninrovastina, minkä lisäksi hän osallistui vuoden 1898 kirkolliskokoukseen. Huittisten Wanhaa pappilaa asuttaneen perheen isä tunnettiin muun muassa hänen lukuharrastuksestaan ja suuresta kirjakokoelmastaan, fennomania-aktivismistaan sekä meteorologisten karttojen kokoelmasta, jota säilytettiin perimätiedon mukaan Ilmatieteen laitoksella vielä vuosikymmeniä Lindstedtin kuoleman jälkeen.

Vierailu Huittisten kirkossa olikin meille köröttelijöille ennen kaikkea vierailu yhden suvun merkkimiehen ja perheensä asuin- ja työskentelypaikalla. Ennen kirkossa käyntiä etsimme Wanhan pappilan, joka ei tällä hetkellä ole asuin- eikä muussakaan käytössä. Kävelimme pappilan pihalla pitkään ja ihastelimme kaunista rakennusta ja sitä ympäröivää, nyt jo villiintynyttä puutarhaa. Paikka tuntui entuudestaan tutulta, koska tämän sukuhaaran ja pappilassa asuneen perheen käänteistä meille jälkipolville on jäänyt huomattavan paljon tietoa mm. valtavan laajan, sukulaisille periytyneen kirjeenvaihdon johdosta. 

Pappilasta matka jatkui Huittisten Karsatinmäellä ylväänä seisovaan Pyhän Katariinan kirkkoon. Huittisten Katariina Aleksandrialaiselle pyhitetty kivikirkko on arkeologi Markus Hiekkasen tutkimusten mukaan valmistunut alun perin myöhäiskeskiajalla, noin vuonna 1500. Vuoden 1783 helluntaina tulipalo kuitenkin iski Huittisten kirkonkylään, minkä johdosta myös kirkkoa korjattiin ja laajennettiin lisäämällä esimerkiksi 38-metrinen torni sekä etelä- ja länsipuolen lisäosat. 1850- ja 1860-luvuilla kirkon pohjoispuolta laajennettiin, ja näin monipuolisen historian omaava kirkko sai nykyisen ulkonäkönsä.

Kirkko etelästä kuvattuna

Ensimmäisenä kirkolle saavuttuamme etsimme tietysti kirkkomaalta Wilhelmin ja läheistensä haudan. Hautakiven nimet olivat tulleet niin tutuiksi perheemme mummin tarinoista, häneltä jääneistä kirjeistä ja kuopuksen sukututkimuksen kautta, että haudalla tuntui kuin olisi ollut tervehtimässä hyvin tuntemiaan läheisiä. 

Huittisten kirkko oli toki kaunis, erityisesti kirkon kaareva, koristeellinen katto, juhlallinen alttaritaulu ja upeat urut olivat kuvauksellisia ja vaikuttavia. 

Yksityiskohtia oli valtavan paljon ja ehkä sen takia kokonaisuus ei kuitenkaan puhutellut niin paljon, kuin jotkut tietyt yksityiskohdat. Yksi mieleen jäävimmistä yksityiskohdista oli kirkon itäisessä kappelimaisessa tilassa seinälle ripustettu ryijy, joka oli kooltaan, väritykseltään ja kuvioiltaan aivan samanlainen kuin köröttelijöille kotiin periytynyt sukuryijy. Ehkä tässä vierailussa keskiössä oli niin vahvasti oman suvun tarina, että kirkko sinänsä hienona kohteena jäi kuitenkin vähän varjoon.

Koska kirkon vieressä oli auki oleva museo, oli meidän käytävä myös siellä. Eikä turhaan: missään muualla ei olisi ollut mahdollista tutustua presidentti Risto Rytin jälkeensä jättämään esineistöön niin perinpohjaisesti kuin siellä. Jos museota vastapäätä ollut Rytin patsas oli koruton, sitä ei ollut hänestä kertova näyttely. Siellä olivat ihan kaikki Rytiltä jääneet korut, kirjeet, todistukset, kalvosinnapit, kammat ja muut. Ihan kaikki. Tähän yksityiskohtien tulvaan olikin hyvä - ja pakko - lopettaa päivän kierros. Kotimatka sai alkaa!

Huittisten kirkosta Huittisten srk:n verkkosivuilla
Wikipedia - Huittisten kirkko

Katsaus Wilhelm Lindstedtin uraan
Kaiku, 10.1.1915