Vanajan ihastuttava ja yksityskohtainen kivikirkko

Vanajan harmaakivikirkko on pienimpiä keskiaikaisia kirkkoja, jota Suomesta löytyy. Hämeenlinnan keskustan kupeessa sijaitseva pyhäkkö on rakennettu todennäköisesti 1500-luvun alussa. Kirkkoa voisi kuvailla varsin omalaatuiseksi esimerkiksi sen suurten nurkkakivien ja punatiilisten päätykoristeiden ansiosta.

Kirkko on sisätiloiltaan todella kaunis ja yksinkertainen. Hauskoja yksityiskohtia ovat sen 12 vihkiristiä, jotka sijoittuvat valkoiseksi kalkituille seinille ympäri kirkkoa. Keskiaikaisia kirkkoja käyttöön vihkiessään piispalla oli tapana tehdä pyhitettyyn öljyyn kastetulla peukalollaan 12 ristinmerkkiä kirkon seiniin. 12 on kristinuskolle symbolisesti hyvin merkittävä luku. Tästä tunnetuin esimerkki lienee 12 apostolia. Myös yksityiskohtia pursuava puinen alttarikaappi on kiinnostava. Alttarikaappi on valmistettu 1500-luvulla, ja se on tuotu Vanajan kirkkoon Antwerpenistä.

Vanajan kirkossa on vielä yksi upea yksityiskohta, jollaiseen emme ole köröttelyillämme ennen törmänneet. Kirkon länsipäädyssä sijaitsee ulkoneva, ikään kuin parveketta muistuttava ulkosaarnastuoli, josta on saarnattu ulos jääneille seurakuntalaisille, jotka eivät ole pieneen kirkkoon mahtuneet. Nykyisin ulkosaarnastuoli palvelee Vanajan kirkossa vietettyä heinärippiperinnettä.

Vanajan kirkko oli viimeinen kolmen kirkon kierroksellamme, eikä aikaa jäänyt hautausmaahan tutustumiselle. Vierailusta jäi mieleen kuitenkin lämmin tunnelma ja lukuisat yksityiskohdat ja tarinat, joita pieni pyhäkkö kätkee sisälleen.

Vanajan kirkosta Wikipediassa
Vanajan kirkosta Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan verkkosivuilla

Janakkalan Pyhän Laurin kirkko - nuori vanha kirkko Hämeen sydämessä

Hämeenlinnassa asuvan vieraanvaraisen sukulaispariskunnan koti toimi meillä kiintopisteenä, kun kiersimme marraskuussa Hämeenlinnan, Janakkalan ja Vanajan kirkot. Saimme myös oppaan pariskunnan rouvasta ja muun muassa Janakkalan kirkosta opimme paljon sellaista, jota emme olisi ilman häntä tavoittaneet.

Janakkalan kirkko, joka monien muiden keskiaikaisten harmaakivikirkkojen lailla kantaa Pyhän Laurentiuksen nimeä, on nuorin Hämeen keskiaikaisista kivikirkoista. Kirkon valmistumisvuonna pidetään vuotta 1520, joten kirkko on siis hiljattain viettänyt 500-vuotispäiviään! Rakennuttajan uskotaan olleen Åke Jörgeninpoika Tott, joka toimi 1500-luvun alussa Hämeen linnanpäällikkönä.

Kirkko on kokenut uudistuksia 1800-luvulla, kun rakennus muutettiin empiretyyliä mukailevaksi ristikirkoksi. Asehuoneesta ja sakaristosta hankkiuduttiin eroon, ja tilalle rakennettiin uusi sakaristo kirkon itäpäätyyn.

Kirkkoja köröteltäessä ensimmäinen vaihe on sen arviointi, miten kirkko istuu maisemaan. Toisaalta tärkeää on se, mihin maisemaan kirkko aikoinaan on rakennettu, toisaalta se, kuinka maisema aikojen saatossa on muuttunut ja ottanut kirkon siinä huomioon. Etelästä käsin saavuttaessa Janakkalan kivikirkko ilmestyi näkyville valtavan kauniina rakennuksena marraskuisen maiseman kiintopisteeksi. Kirkko kuuluu parhaimmillaan maisemaan juuri noin, itsestään selvästi ja selkeästi oman paikkansa ottaen.

Myös sisältä Janakkalan kirkko vakuuttaa harmonisella olemuksellaan. Ristikkoikkunat, kauniit kynttiläkruunut, pyöreät portaikot ja yksinkertaiset vaaleat kiviseinät luovat rauhallisen tunnelman kirkkoon. Meidän vierailumme rikastui vielä sillä, että kirkossa harjoitteli tulevaa tilaisuutta varten urkuri, jonka oppaamme tunsi jo nuoruudestaan. Sen lisäksi, että kirkon työntekijät avasivat kirkon meille vieraille, saimme lisäksi nauttia upeasta urkuesityksestä.

Tästä köröttelystä jäi erityisen hyvä mieli kirkon harmonisuuden ja yksinkertaisen kauneuden ansiosta. Kirkolla on hyvin selkeä olemus ja siihen kytkeytyy monia, monia suvun tarinoita.

Janakkalan kirkosta Wikipediassa
Janakkalan kirkosta Janakkalan seurakunnan verkkosivuilla

Hämeenlinnan kirkko - ollako vai eikö olla?

Kuopuksen sukututkimusharrastus on tuonut mukanaan mukavaa yhteydenpitoa muidenkin kuin ihan lähisukulaisten kanssa. "Allan Oksasen jälkeläiset"- nimisessä WhatsApp-ryhmässä olemme jakaneet kuvia ja viestejä myös köröttelyreissuiltamme ja sen seurauksena saimme syksyllä mukavan kutsun Hämeenlinnaan. Marraskuisena viikonloppuna toteutimme vierailun ja valitsimme köröttelykohteiksemme Hämeenlinnan, Janakkalan ja Vanajan kirkot. Kierros alkoi maistuvalla italialaisella lounaalla vieraanvaraisten sukulaisten luona ja oppaaksemme saimme pariskunnan rouvan koko päiväksi.

Hämeenlinnan kustavilaista tyylisuuntaa edustava kirkko on rakennettu vuosina 1792-1798. Sen suunnittelusta vastasi ranskalainen taidemaalari Louis Jean Desprez, jonka Ruotsin kuningas oli määrännyt tehtäväänsä. Kirkko on valkoiseksi rapattu tiilirakennus, ja kirkolle on vuosien saatossa tehty lukuisia ulkoasun muutoksia.

Ensimmäinen kohteemme oli Hämeenlinnan kirkko, joka sijaitsee komealla paikalla kaupungin keskustassa, se on näkynyt ja näkyy kauas. Ulkoiselta olemukseltaan valkoinen, pyöreämuotoinen kirkko on huomiota herättävä, suorastaan uljas, ja sen esikuva onkin ollut roomalainen klassisen antiikin temppeli, Pantheon. Ensivaikutelma kirkosta on sellainen, kuin vaikutelman pienen kaupungin pääkirkosta kuuluu ollakin. Kirkko vaikuttaa itsevarmalta ja arvokkaalta ja sen merkitys on varmasti ollut huomattava koko kaupungin identiteetille.

Vanhat valokuvat kirkon sisältä vahvistavat alkuperäisen suunnitelman omaleimaisuutta. Kirkon penkit oli alun perin sijoitettu ympyrälle, jonka keskelle jäi tila alttarille. Saarnastuoli taas oli sijoitettu sakastin oven yläpuolelle. Ratkaisu oli myös akustisesti tarkkaan mietitty ja korosti amfiteatterimaista vaikutelmaa.

Vuonna 1892 toteutetun uudistuksen myötä alkuperäisestä suunnitelmasta luovuttiin, ja kirkkoa alettiin muokata ulkoa ja sisältä eri suunnittelijoiden omien visioiden mukaiseksi. Jossain vaiheessa kirkkoon olikin haettu perinteisen ristikirkon muotoa, penkit oli sijoitettu sen mukaisesti ja myös urkujen ja kirkon seinä- ja lasimaalausten tyylilliset visiot ovat ilmeisesti vaihdelleet eri aikakausina. Vanhojen valokuvien kertoma yhtenäinen tarina kirkon olemuksesta katoaakin kirkkoon sisään astuttaessa.

Sinänsä Hämeenlinnan kirkossa ei ole mitään vikaa ja sisätilojen muodoissa ja ratkaisuissa on edelleen paljon kauniita yksityiskohtia. Silti kokonaisvaikutelma on jollain tavalla tilkkutäkkimäinen ja keskeneräinen. Ulkopuolelta itsevarma kirkko tuntuu taistelevan sisäisen identiteettikriisin kanssa: mikä minusta pitikään tulla ja millaiseksi olen tullut?

Hämeenlinnan kirkosta Wikipediassa
Hämeenlinnan kirkosta Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan verkkosivuilla