Hämeenlinnassa asuvan vieraanvaraisen sukulaispariskunnan koti toimi meillä kiintopisteenä, kun kiersimme marraskuussa Hämeenlinnan, Janakkalan ja Vanajan kirkot. Saimme myös oppaan pariskunnan rouvasta ja muun muassa Janakkalan kirkosta opimme paljon sellaista, jota emme olisi ilman häntä tavoittaneet.
Kirkkoja köröteltäessä ensimmäinen vaihe on sen arviointi, miten kirkko istuu maisemaan. Toisaalta tärkeää on se, mihin maisemaan kirkko aikoinaan on rakennettu, toisaalta se, kuinka maisema aikojen saatossa on muuttunut ja ottanut kirkon siinä huomioon. Etelästä käsin saavuttaessa Janakkalan kivikirkko ilmestyi näkyville valtavan kauniina rakennuksena marraskuisen maiseman kiintopisteeksi. Kirkko kuuluu parhaimmillaan maisemaan juuri noin, itsestään selvästi ja selkeästi oman paikkansa ottaen.
Myös sisältä Janakkalan kirkko vakuuttaa harmonisella olemuksellaan. Ristikkoikkunat, kauniit kynttiläkruunut, pyöreät portaikot ja yksinkertaiset vaaleat kiviseinät luovat rauhallisen tunnelman kirkkoon. Meidän vierailumme rikastui vielä sillä, että kirkossa harjoitteli tulevaa tilaisuutta varten urkuri, jonka oppaamme tunsi jo nuoruudestaan. Sen lisäksi, että kirkon työntekijät avasivat kirkon meille vieraille, saimme lisäksi nauttia upeasta urkuesityksestä.
Tästä köröttelystä jäi erityisen hyvä mieli kirkon harmonisuuden ja yksinkertaisen kauneuden ansiosta. Kirkolla on hyvin selkeä olemus ja siihen kytkeytyy monia, monia suvun tarinoita.
Janakkalan kirkosta Wikipediassa
Janakkalan kirkosta Janakkalan seurakunnan verkkosivuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti