Vuoden 1921 seurakuntajaon jälkeen Turun Martin kaupunginosaan tarvittiin uusi kirkko. Uuden Martinseurakunnan kirkkoa valittiin suunnittelemaan arkkitehdit Totti Sora ja Gunnar Wahlroos, joka oli muuten Akseli Gallen-Kallelan serkku! Valkoinen kivikirkko edustaa niin 1920-luvun pohjoismaista klassismia kuin funktionalismiakin. Martinkirkko vihittiin käyttöön 12. marraskuuta 1933, kun uskonpuhdistaja Martti Lutherin syntymästä tuli kuluneeksi 450 vuotta.
Valkoinen, yksinkertainen ja ilmeeltään rauhallinen Martinkirkko tuo mieleen Italian. Etenkin kirkkoa kiertävä, kivillä reunustettu terassi ja kirkon eteen sijoitettu viihtyisä, puupenkeillä kalustettu ja kukilla koristeltu aukio muistuttaa tuosta eteläeurooppalaisesta rannikkovaltiosta.
Kirkkosalissa on tummanruskeat puupenkit, punainen kivilattia, tynnyriholvirakenteestaan tunnettu korkea katto ja korkeiden ikkunoiden koristamat vaaleat seinät, joissa on turkoosiksi maalattuja yksityiskohtia. Suuri alttarimaalauskin on sävyiltään ja tyyliltään yksinkertainen, mutta sitäkin vaikuttavampi. Alttarimaalaus on huimat 15 metriä korkea ja 9,47 metriä leveä, ja se tunnettiin pitkään Pohjoismaiden suurimpana alttarimaalauksena. Urkuparvi on muuhun sisustukseen nähden koristeellinen, mutta toistaa silti yksinkertaista ja selkeää linjaa reunamaalauksia myöten. Kirkon tunnelma on on aivan omanlaisensa, levollinen ja miellyttävällä tavalla totinen.
Martinkirkossa voisi kuvitella istuvansa pitkiä aikoja yksin omien ajatustensa kanssa, rauhallisena ja tyynenä mietiskelemässä. Kirkkosalissa ei ole mitään liikaa tai liian vähän ja se tuntuu jättävän kävijälle itselleen juuri sopivasti tilaa omille ajatuksille, mielenrauhalle ja sellaisen yhteyden kokemukselle, joka on kirkolle erityistä. Täysin toisesta ääripäästä on esimerkiksi Hattulan Pyhän Ristin kirkko, jonka seinä- ja kattomaalausten lähtökohtakin on ollut varsin pedagoginen... Mutta tästä lisää, kun köröttelemme kohti Hattulaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti