Kansallisromanttista ja jugend-vaikutteista tyyliä edustava Kallion harmaagraniittinen kirkko valmistui vuonna 1912 Lars Sonckin suunnitelmien mukaisesti Helsingin suuren seurakuntajaon seurauksena. Korkeimmillaan liki 100 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava kirkko on malliltaan pitkäkirkko, ja kirkossa voidaan nähdä paitsi Vanhan testamentin Salomon temppelin että Jerusalemin temppelin mittasuhteita. Näyttävän ja näkyvän tornin kellot ovat Saksasta, ja ne soittavat Jean Sibeliuksen sävelmää.
Kallion kirkkoherra Riikka Reina järjesti kiireisen joulunalusviikkonsa keskelle huippukiinnostavan kirkkokierroksen meille köröttelijöille. Riikan kanssa olemme tuttuja entuudestaan ja kun hän huomasi somepostaukseni tavoitteestamme käydä kaikissa Suomen ev.lut. kirkoissa tutustumassa, pyysi hän meidät vieraaksi Kallioon. Riikka oli ensimmäinen kirkkoherra, joka kutsui meidät tutustumaan kirkkoonsa ja Kallion kirkko oli myös ensimmäinen vierailukohteemme Helsingin kirkoista.
Joissain kirkoissa vaikutus syntyy ensinäkemältä ja vasta sen jälkeen alamme tutustua tarkemmin yksityiskohtiin, mutta tässä kävi toisinpäin. Riikan johdolla saimme käsityksen Kallion kirkosta todella monesta eri näkökulmasta ja lukuisten yksityiskohtien välityksellä. Värikäs kokonaisuus muodostui lopulta seurakunnan kuvauksesta, kirkon historiasta, ruusujen, liljojen ja helmien symboliikasta, korkean kirkon uskomattoman hienosti maalatuista ruusu- ja helmiporteista, taiteesta, kirkkoherran monipuolisesta tehtäväkuvasta ja poikkeuksellisista käytännöistä mm. tilojen avoimuuden suhteen.
Rakennuksena kirkko on upea ja istuu yhtenä kaupungin maamerkeistä paikallaan kuin...kallio.
Yksi mieleenpainuvimmista yksityiskohdista oli alttaritauluna toimiva puinen reliefi, jonka viestinä on Jeesuksen "Tulkaa minun tyköni". Hannes Autereen 1950-luvulla veistämässä teoksessa on käytetty malleina Kallion asukkaita ja itse asiassa alttaritaulun aihe kertoo kirjaimellisesti myös Kallion kirkon tästä päivästä. Kirkon ovia pidetään yleisölle auki poikkeuksellisesti aamusta iltaan ilman sen erityisempiä varotoimenpiteitä tai ylimääräisiä järjestelyjä. Kirkko kutsuu konkreettisesti ihmisiä luokseen, niin kirkosta kiinnostuneita ohikulkijoita kuin vaikkapa myös asunnottomia, jotka tulevat kirkkoon esimerkiksi lämmittelemään tai levähtämään muiden majapaikkojen sulkeuduttua. Tästä käytännöstä keskustelimme pitkään. Köröttelijöinä olemme törmänneet usein pienten maaseutupaikkojen kirkkoihin, joiden ovet vaikuttavat olevan käytännössä aina kiinni, jos kirkossa ei satu olemaan jotain toimitusta. Jos Kalliossa kirkkoa voidaan pitää auki satunnaisille kävijöille, voisi kuvitella sen olevan mahdollista muuallakin.
Alttaritaulun lisäksi pysähdyimme kierroksella lukuisten kauniiden yksityiskohtien ja vaikuttavien taideteosten äärelle. Kirkkoon sijoitetut reliefit, tekstiilit ja maalaukset olisivat melkein riittäneet yksistäänkin kierroksen aiheeksi. Valtavan taitavasti maalatut ja kauniin väriset ruusu-, lilja- ja helmiaiheiset pylväät, portit ja koristeet loivat herkän kontrastin kirkon muuten jykevälle muotokielelle, painaville messinkivalaisimille ja graniittitornin suurille pronssisille kelloille. Erityisenä yksityiskohtana kirkossa on myös puinen rippituoli, joka on katolisten kirkossakävijöiden käytössä. Yksityiskohta heijastelee hyvin kirkon muutenkin laajaa ekumeenista toimintaa. Kalliossa kutsu tulla luokse koskee konkreettisesti useita eri yhteisöjä ja myös kansainvälinen toiminta on vilkasta.
Kallion kirkon alla on Suomessa ainutlaatuinen hautausmaana toimiva uurnaholvi ja sen lisäksi kirkosta löytyy muistoalttari. Kirkkosalin takaseinälle on kiinnitetty kalliohautaan laskettujen vainajien muistolaatat, joiden äärelle voi pysähtyä sytyttämään kynttilän tai tuomaan kukkasen.
Suomen kirkoista Kallio on ainoa, jossa on sekä barokkityyliset että ranskalais-romanttiset urut. Kirkossa järjestetään muutenkin poikkeuksellisen paljon messuja, musiikkiesityksiä, konsertteja, kuorotoimintaa ja erilaisia laulutilaisuuksia.
Talvisena päivänä kirkon uudistettuun torniin ei päässyt kiipeämään, mutta lupasimme palata sinne kesällä. Kirkon tornin erityisyytenä on seitsemän saksalaista kelloa, joilla soitetaan päivittäin kello 12 ja 18 Jean Sibeliuksen varta vasten säveltämää koraalisävelmää. Nykyään torni on suosittu vierailukohde, jossa kävijä saa taatusti moniaistillisen kokemuksen tornista aukeavista näköaloista, kirkonkellojen musiikista ja torniin liittyvästä historiasta.
Kaiken kirkon historiaan, arkkitehtuuriin ja sisustukseen liittyvän tiedon lisäksi Riikka tarjosi meille kiinnostavan väläyksen Kallion kirkon seurakuntaan ja sen toimintaan, diakoniatyöhön ja siihen, miten kaupunginosan asukkaiden ja seurakuntalaisten vaihtuvuus voidaankin nähdä vahvuutena. Sen sijaan, että oltaisiin huolissaan siitä, etteivät samat seurakuntalaiset välttämättä pysy alueella vuosikymmeniä, pyritäänkin siihen, että kirkosta löytyy kiinnostavaa toimintaa juuri senhetkiselle seurakunnalle ja senhetkisille "hengellisessä hostellissa" kävijöille.
Tunnin vierailun aikana saimme myös käsityksen kirkkoherran hengästyttävän monipuolisesta tehtäväkentästä, johon sisältyy paitsi omien johdettavien kirkkojen hallinnollisia asioita, myös paljon yhteistoimintaa vaikkapa museoviraston, rakennusviraston, ministeriön, median edustajien, eri yhteisöjen ja omien seurakuntalaisten kanssa. Kiitimme Riikkaa lämpimästi ja keskustelu Kallion kirkosta jatkui köröttelijöiden kesken vielä pitkään vierailun jälkeenkin.
Kallion kirkosta Helsingin seurakuntien sivuilla
Kallion kirkosta Tiekirkot-sivulla
Kallion kirkosta Wikipediassa
