Alkukesän 2022 Turun reissun kirkoista Kakskerran kirkko oli ehdottomasti vaikuttavin. Kakskerran saaressa, aivan rannassa sijaitseva Kakskerran kirkko on vihitty käyttöön vuonna 1769. Perimätiedon mukaan kirkon historia alkaa jo yli 80 vuotta aiemmin, vuonna 1686. Kakskerran saaren asukkaat olivat kyseisenä vuonna saaneet rannasta valtaisan lahnasaaliin. Saalis nähtiin merkkinä Jumalalta: tähän on rakennettava kirkko.
Vuonna 1693 kuningas Kaarle XI myönsi luvan kirkon rakentamiseen, mutta sota- ja katovuosien aiheuttaman köyhyyden takia rakennushanke jäi alkutekijöihin. Viimein, vuonna 1764, käännyttiin kuningas Aadolf Fredrikin puoleen, jolta uusi rakennuslupa heltisi. Ajan tavoista ja korkeista hinnoista huolimatta Kakskerran seurakuntalaiset saivat suuren, keskiajan rakennustyyliä mukailevan kivikirkon. C. F. Schröderin suunnittelemaa harmaakivikirkkoa on restauroitu paljolti 1940-luvulla, jolloin arkkitehti Erik Bryggmanin suunnitelmien mukaan uusittiin kirkon sisustus.
Helteisen päivän ajelu pitkin pieniä teitä oli mieleenpainuva jo sellaisenaan, mutta tien päässä meren rannalla odottava kirkko ylitti odotukset heti ensinäkemältä. Kivikirkkoa ympäröi kauniisti hoidettu hautausmaa, jota reunustaa sammaloitunut kiviaita ja valkoisina ja violetteina villisti kukkivat juhannus- ja alppiruusut. Kesäpäivänä auringossa kimalteleva meri välkkyi heti kirkon takana. Merta vasten on sijoitettu myös punamusta, yksinkertainen tapulitorni. Tässä maisemassa oli helppo kuvitella, kuinka palkitsevaa tähän kirkkoon oli ollut taivaltaa pidemmältäkin saaristosta vaikka soutuveneillä. Kirkko kutsui kotoisalla ja silti ylväällä olemuksellaan varmasti puoleensa mereltäkin päin tulevaa seurakuntaa.
Ihan alkuun kiersimme hautausmaata, joka teki meihin vaikutuksen jo sellaisenaan, meren ympäröimänä kauniina ympäristönä, johon kivikirkko istuu saumattomasti. Luulimme, ettemme pääsisi kirkkoon sisään, kunnes jo lähtöä tehdessämme törmäsimme parkkipaikalla kirkon työntekijään, joka oli tulossa päästämään toista seuruetta harjoittelemaan tilaisuutta kirkkoon. Niinpä saimme oven kirkkoon auki ja vieläpä oppaan mukaamme.
Sisältä kirkko on varmaan yksi kauneimmista tähän mennessä vierailluista kohteistamme. Kaareva lautakatto on valkeaa puuta, seinät valkoista kiveä, lattia tummaa puuta ja penkit kirkkaan siniset. Takaosan urut, Kangasalan urkutehtaan mekaaniset urut vuodelta 1967, ovat poikkeuksellisen kauniit. Hopeisten urkupillien taustaa koristaa turkoosi ja tummanruskea puu. Koristeelliset kristallikruunut kattosomisteineen ja sinisine yksityiskohtineen, suloinen ehtoollisen asettamista kuvaava alttaritaulu 1600-luvulta ja keilamaisilla elementeillä somistettu aitaus alttarin ympärillä sekä maalauksin, kyntteliköin ja tekstitauluin koristeltu saarnastuoli juhlistavat muuten hyvin yksinkertaista kirkkosalia.
Kirkon työntekijä kertoi meille kirkon arjesta, muun muassa tarinan siitä, kuinka juuri viimeksi kirkossa vihitty pari oli saanut vihkitilanteeseen kuokkavieraan hiirestä, joka oli kesken vihkimistä juossut morsiamen hunnun yli alttarilla. Ilmeisesti kaikeksi onneksi morsian oli suhtautunut tilanteeseen tyynen rauhallisesti ja huvittuneena, eikä hiiri ollut onnistunut pilaamaan tunnelmaa. Lisäksi kuulimme siitä, kuinka upea konsertti kirkossa oli juuri järjestetty taitavien muusikoiden - muun muassa huippusaksofonistin - toimesta, mutta paikalle oli löytänyt vain kourallinen yleisöä.
Tämä kirkko jätti ehdottomasti muistiimme tunnelmajäljen. On harmi, jos näitä helmiä ei osata hyödyntää, eikä niitä löydetä.
Kirkosta Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän verkkosivuilla
Kakskerran kirkosta Wikipediassa
Kirkon uruista Marko Hakanpään kotisivuilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti