Kallion kirkko kutsuu kävijöitä hengelliseen hostelliin

Kansallisromanttista ja jugend-vaikutteista tyyliä edustava Kallion harmaagraniittinen kirkko valmistui vuonna 1912 Lars Sonckin suunnitelmien mukaisesti Helsingin suuren seurakuntajaon seurauksena. Korkeimmillaan liki 100 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava kirkko on malliltaan pitkäkirkko, ja kirkossa voidaan nähdä paitsi Vanhan testamentin Salomon temppelin että Jerusalemin temppelin mittasuhteita. Näyttävän ja näkyvän tornin kellot ovat Saksasta, ja ne soittavat Jean Sibeliuksen sävelmää.

Kallion kirkkoherra Riikka Reina järjesti kiireisen joulunalusviikkonsa keskelle huippukiinnostavan kirkkokierroksen meille köröttelijöille. Riikan kanssa olemme tuttuja entuudestaan ja kun hän huomasi somepostaukseni tavoitteestamme käydä kaikissa Suomen ev.lut. kirkoissa tutustumassa, pyysi hän meidät vieraaksi Kallioon. Riikka oli ensimmäinen kirkkoherra, joka kutsui meidät tutustumaan kirkkoonsa ja Kallion kirkko oli myös ensimmäinen vierailukohteemme Helsingin kirkoista.

Joissain kirkoissa vaikutus syntyy ensinäkemältä ja vasta sen jälkeen alamme tutustua tarkemmin yksityiskohtiin, mutta tässä kävi toisinpäin. Riikan johdolla saimme käsityksen Kallion kirkosta todella monesta eri näkökulmasta ja lukuisten yksityiskohtien välityksellä. Värikäs kokonaisuus muodostui lopulta seurakunnan kuvauksesta, kirkon historiasta, ruusujen, liljojen ja helmien symboliikasta, korkean kirkon uskomattoman hienosti maalatuista ruusu- ja helmiporteista, taiteesta, kirkkoherran monipuolisesta tehtäväkuvasta ja poikkeuksellisista käytännöistä mm. tilojen avoimuuden suhteen. 

Rakennuksena kirkko on upea ja istuu yhtenä kaupungin maamerkeistä paikallaan kuin...kallio.

Yksi mieleenpainuvimmista yksityiskohdista oli alttaritauluna toimiva puinen reliefi, jonka viestinä on Jeesuksen "Tulkaa minun tyköni". Hannes Autereen 1950-luvulla veistämässä teoksessa on käytetty malleina Kallion asukkaita ja itse asiassa alttaritaulun aihe kertoo kirjaimellisesti myös Kallion kirkon tästä päivästä. Kirkon ovia pidetään yleisölle auki poikkeuksellisesti aamusta iltaan ilman sen erityisempiä varotoimenpiteitä tai ylimääräisiä järjestelyjä. Kirkko kutsuu konkreettisesti ihmisiä luokseen, niin kirkosta kiinnostuneita ohikulkijoita kuin vaikkapa myös asunnottomia, jotka tulevat kirkkoon esimerkiksi lämmittelemään tai levähtämään muiden majapaikkojen sulkeuduttua. Tästä käytännöstä keskustelimme pitkään. Köröttelijöinä olemme törmänneet usein pienten maaseutupaikkojen kirkkoihin, joiden ovet vaikuttavat olevan käytännössä aina kiinni, jos kirkossa ei satu olemaan jotain toimitusta. Jos Kalliossa kirkkoa voidaan pitää auki satunnaisille kävijöille, voisi kuvitella sen olevan mahdollista muuallakin.

Alttaritaulun lisäksi pysähdyimme kierroksella lukuisten kauniiden yksityiskohtien ja vaikuttavien taideteosten äärelle. Kirkkoon sijoitetut reliefit, tekstiilit ja maalaukset olisivat melkein riittäneet yksistäänkin kierroksen aiheeksi. Valtavan taitavasti maalatut ja kauniin väriset ruusu-, lilja- ja helmiaiheiset pylväät, portit ja koristeet loivat herkän kontrastin kirkon muuten jykevälle muotokielelle, painaville messinkivalaisimille ja graniittitornin suurille pronssisille kelloille. Erityisenä yksityiskohtana kirkossa on myös puinen rippituoli, joka on katolisten kirkossakävijöiden käytössä. Yksityiskohta heijastelee hyvin kirkon muutenkin laajaa ekumeenista toimintaa. Kalliossa kutsu tulla luokse koskee konkreettisesti useita eri yhteisöjä ja myös kansainvälinen toiminta on vilkasta. 

Kallion kirkon alla on Suomessa ainutlaatuinen hautausmaana toimiva uurnaholvi ja sen lisäksi kirkosta löytyy muistoalttari. Kirkkosalin takaseinälle on kiinnitetty kalliohautaan laskettujen vainajien muistolaatat, joiden äärelle voi pysähtyä sytyttämään kynttilän tai tuomaan kukkasen. 

Suomen kirkoista Kallio on ainoa, jossa on sekä barokkityyliset että ranskalais-romanttiset urut. Kirkossa järjestetään muutenkin poikkeuksellisen paljon messuja, musiikkiesityksiä, konsertteja, kuorotoimintaa ja erilaisia laulutilaisuuksia.

Talvisena päivänä kirkon uudistettuun torniin ei päässyt kiipeämään, mutta lupasimme palata sinne kesällä. Kirkon tornin erityisyytenä on seitsemän saksalaista kelloa, joilla soitetaan päivittäin kello 12 ja 18 Jean Sibeliuksen varta vasten säveltämää koraalisävelmää. Nykyään torni on suosittu vierailukohde, jossa kävijä saa taatusti moniaistillisen kokemuksen tornista aukeavista näköaloista, kirkonkellojen musiikista ja torniin liittyvästä historiasta. 

Kaiken kirkon historiaan, arkkitehtuuriin ja sisustukseen liittyvän tiedon lisäksi Riikka tarjosi meille kiinnostavan väläyksen Kallion kirkon seurakuntaan ja sen toimintaan, diakoniatyöhön ja siihen, miten kaupunginosan asukkaiden ja seurakuntalaisten vaihtuvuus voidaankin nähdä vahvuutena. Sen sijaan, että oltaisiin huolissaan siitä, etteivät samat seurakuntalaiset välttämättä pysy alueella vuosikymmeniä, pyritäänkin siihen, että kirkosta löytyy kiinnostavaa toimintaa juuri senhetkiselle seurakunnalle ja senhetkisille "hengellisessä hostellissa" kävijöille. 

Tunnin vierailun aikana saimme myös käsityksen kirkkoherran hengästyttävän monipuolisesta tehtäväkentästä, johon sisältyy paitsi omien johdettavien kirkkojen hallinnollisia asioita, myös paljon yhteistoimintaa vaikkapa museoviraston, rakennusviraston, ministeriön, median edustajien, eri yhteisöjen ja omien seurakuntalaisten kanssa. Kiitimme Riikkaa lämpimästi ja keskustelu Kallion kirkosta jatkui köröttelijöiden kesken vielä pitkään vierailun jälkeenkin.

Kallion kirkosta Helsingin seurakuntien sivuilla
Kallion kirkosta Tiekirkot-sivulla
Kallion kirkosta Wikipediassa

Salon kaupunkikirkko

Vuonna 1927 Salon seurakunnan kirkoksi vihitty Salon kirkko oli alun perin G. E. Ekestubben suunnittelema rukoushuone vuodelta 1894. Kirkkokadun varrella seisovan pyhätön alttaritaulun, jota emme valitettavasti päässeet itse katselemaan, on maalannut Venny Soldan-Brofeldt.

Salon kirkkoon eksyimme hiukan sattumalta aurinkoisena kesäpäivänä, matkalla Lohjalta Kustaviin. Lomalla oli aikaa, joten päädyimme vähän päähänpistosta poikkeamaan reitiltä Saloon, tähtäimessä pariin kirkkoon tutustuminen. Ulkopaikkakuntalaisesta hieman yllättävällä paikalla keskellä kaupunkia, kauppakeskuksen ja asuinrakennusten seassa sijaitsevan puisen rakennuksen pystyi tunnistamaan kirkoksi tornin perusteella, muutoin alun perin rukoushuoneeksi valmistunut rakennus oli vaatimaton ja hieman ränsistyneen oloinen. Lukittu kirkko synnytti vaikutelman vähäisestä käytöstä, vaikka sisälle toimituksiin ilmeisesti mahtuukin noin parisataa seurakuntalaista. Kirkolla ei myöskään ollut etunaan miellyttävää ympäristöä - kirkkomaata, puutarhaa tai pihaa - ainoastaan katu ja parkkipaikka - ja se vaikutti omalta osaltaan kokemuksemme. Päällimmäiseksi meille jäi kokemus siitä, että kirkko ei satunnaiselle kävijälle herättänyt kokemusta pyhyydestä, joka ainakin meille usein syntyy jo pelkästään kirkkoa lähestyttäessä. Muistiin tuli merkittyä, että pyhyyttä oli yhtä vaikea tavoittaa, kuin kirkon vieressä nököttävän portin oli vaikea tavoittaa tarkoitusta ilman aitaa.

Kirkkoja körötellessä olemme kyllä usein todenneet, että ulkopuolisina kävijöinä saatamme tehdä vääryyttä kirkoille arvioissamme, mutta arviomme ovatkin nimenomaan satunnaisten kävijöiden arvioita. Olisikin hienoa kuulla kirkossa kävijöiden ja seurakuntalaisten omia kokemuksia kirkoistaan suhteessa näihin kirjoituksiimme!

Salon kirkosta Salon srk:n sivuilla
Salon kirkosta Wikipediassa

Jylhä Uskelan kirkko

Uskelan suurella kirkonmäellä, nykyisen Salon kaupungin keskustan liepeillä sijaitsee vuonna 1832 valmistunut kivinen pitkäkirkko, jonka suunnittelusta vastasi Carl Ludvig Engel. Paikalla oli vuosisatojen ajan sijainnut Pyhän Annan kappeli, joka vuonna 1830 purettiin ja jonka rakennusmateriaaleja nykykirkossa käytettiin. Keskiaikaisen kappelin kellotapulista on jäänyt kauniille hautausmaalle muistomerkki. Kirkon alttaritaulun on maalannut Robert Wilhelm Ekman, ja urut ovat Kangasalan urkutehtaalta vuodelta 1936.

Satuimme puolivahingossa kahteen Salon liki kahdestakymmenestä kirkosta matkalla Lohjalta Kustaviin. Engelin suunnittelema Uskelan kirkko on ylivoimaisen kauniilla paikalla korkealla mäellä, ja kirkkomaan muurit, polut ja portaat on rakennettu taitavasti kivistä. Tyylikästä ilmettä täydentävät vanhat havu- ja lehtipuut. Sisälle emme päässeet, mutta ulkoa kirkko teki vahvan vaikutuksen - ei mitään pientä piiperrystä tässä eleganssissa.

Uskelan kirkosta Salon srk:n sivuilla
Uskelan kirkosta Wikipediassa

Masalan kirkko

2000-vuosituhannen ensimmäinen suomalaiskirkko sijaitsee Kirkkonummen Masalassa ja kantaa Pyhän Matteuksen nimeä. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Erkki Pitkäranta, ja taideteokset kirkon sisällä ovat Pitkärannan ja taiteilija Jan-Erik Anderssonin yhteistyötä.

Masalan kirkko oli yksi erikoisimmista kohtaamistamme kaupunkikirkoista. Kirkon arkkitehtuurissa ja taiteessa on sanottu yhdistyvän pyhyyden ja luonnon läheisyyden, mutta me emme käynnillämme tunnistaneet kumpaakaan. Sisälle emme päässeet, joten tutustuimme kirkkoon ulkopuolelta. Kerrostalojen keskeltä löytynyt rakennus muistutti mielestämme julkisivultaan tiiliseinäistä uimahallia tai kirjastoa kapeine ja pienine ikkunoineen. Takaa rakennus jatkui irrallisen oloisella puisella rakennelmalla, joka ei tuntunut istuvan kokonaisuuteen mitenkään. Kirkosta on myös todettu sen sopeutuvan hyvin ympäröivään maisemaan. Ehkä tässä on totuuden siemen, kirkko ei tosiaan erottunut ympäristöstään hyvässä eikä pahassa.

Masalan kirkosta Kirkkonummen srk:n sivuilla
Masalan kirkosta Wikipediassa

Kuolemantanssia ja haastavaa sisustusarkkitehtuuria Inkoossa

Todennäköisesti kolmessa eri vaiheessa 1430- ja 1510-lukujen välillä rakennettu Pyhälle Nikolaukselle pyhitetty Inkoon kirkko on tyyliltään perinteinen keskiaikainen kivikirkko. Kirkossa sijaitsee 1300-luvulta peräisin oleva krusifiksi sekä 1400-luvun lopulla tehdyt seinämaalaukset.

Jos jostain kirkosta pitäisi valita kaunein ulkokuva postikorttiin, Inkoon kirkko ja sen kylkeen täydellisesti istuva kellotapuli olisivat korkealla köröttelijöiden listalla. Kauniina kesäpäivänä upea, punainen kellotapuli ja kivikirkon ulkoseinän pettämätön estetiikka yhdistyivät vihreään ja vehreään puustoon ja pensaisiin sekä hautausmaan kiviin ja kiviaitoihin todella harmonisesti. Kirkko istui lähiympäristöönsä mutkattomasti ja silti sen - kuten myös kellotapulin - ulkoasussa oli valtavan paljon yksityiskohtia ja erityispiirteitä, joita olisi voinut jäädä tutkiskelemaan pitkäksikin aikaa.

 

Sisäpuolelta kirkko on harvinainen aarrearkku keskiaikaisen taiteen ansiosta. Kirkon pohjoisseinällä on näet Suomessa ainut laatuaan oleva kuolemantanssikuvaelma (La Danse macabre), joka on myöhäiskeskiaikaiseen kirkkotaiteeseen kuuluva kuoleman yleismaailmallisuutta kuvaava aihe. Lisäksi muutkin seinämaalaukset, kristallikruunut, kauniit urut ja krusifiksi tekevät Inkoon kirkosta sisältäkin ainutlaatuisen. Maalaukset muistuttivat kaikessa upeudessaan jo köröttelijöille tuttuja Lohjan ja Hattulan kirkkoja.

Kirkon sisällä kauniit esineet, taulut ja yksityiskohdat kiinnittävätkin heti huomion, mutta samalla kävijälle syntyy erikoinen kokemus siitä, että rakennus on sisältä jotenkin väärinpäin. Jostain syystä kirkon pohja ei tunnu toimivan. Ihan keskellä kirkkoa on kaksi valtavaa pilaria, jotka peittävät näköyhteyden eri suuntiin ja herää kysymys siitä, miten alttari toimii kirkon tilan jakautuessa pilareiden takia kahteen osaan. Miten esimerkiksi häät toimitetaan ja vieraat sijoittuvat kirkkoon siten, että näköyhteys toimii kaikkien osallistujien osalta? Pilarit dominoivat tilaa ja vaikka pohjaratkaisun kuinka kuvittelisi olleen aiemmin toisin, ei pilareiden sijoittelulle löydy syytä. Tosin kirkkoa on rakennettu eri vaiheissa ja aikoina aina uudelleen, mutta silti on vaikea keksiä syytä syntyneelle pohjalle.

Esteettisesti Inkoon kirkko miellytti köröttelijöitä monin yksityiskohdin, mutta sisustusarkkitehtuurin oudot ratkaisut ja siihen liittyvät käytännölliset kysymykset jäivät ihmetyttämään. Pyörimme hetken käytävällä miettien, miten tilan voisi ajatella toisin, mutta kyllä se kysymysmerkiksi jäi. Vilkutimme mietteissämme sekä kirkolle että tapulille pois lähtiessä ja totesimme, että ehkä emme tätä kirkkoa valitsisi merkittävien perhetapahtumien näyttämöksi, mutta ulkoasua ja yksityiskohtia voisimme tulla ihastelemaan toistekin.

Inkoon kirkosta Inkoon seurakunnan sivuilla
Inkoon kirkosta Wikipediassa

Mustion kirkko, siro ja kaunis kuin karkkikauppa

Mustion ruukinseurakunnan kirkon vihittiin käyttöön vuonna 1761. Kirkon edeltäjä oli 1670-luvulta, ja yksityiskohtana mainittakoon Suomen vanhimpiin kolehtihaaveihin kuuluva reliikki vuodelta circa 1705. Kaunis kellotapuli on vuosimallia 1778.

Matka Mustioon oli monessa mielessä nostalginen. Me vanhemmat vietimme Mustion Linnan Merlinin Tornissa hääyömme vuonna 2001 ja vuosien varrella kartanolla on juhlittu myös muita lähipiirimme merkkipäiviä. Sen sijaan kirkko oli meille uusi kohde.

Mustion paanukattoinen kirkko asettuu kauniiseen ruukkimiljööseen täydellisesti. Kirkkoa ympäröivä piha-alue oli hyvin hoidettu ja kokonaisuus kaiken kaikkiaan huoliteltu ja esteettisesti miellyttävä. 

Sisälle astuttaessa siro kirkko on kaunis kuin karkkikauppa. Ikkunoista siivilöityvä valo, pastellinsävyiset lasimaalaukset, herkät taulut ja harmoninen sisustus sopivat täydellisesti yhteen ja loivat tilaan rauhallisen tunnelman. Tunnelmassa oli mielestämme jotain samaa kuin Turun Martinkirkossa, Snappertunan ja Fagervikin kirkoissa. Tunnelmaa on vaikea kuvata, mutta kaikissa edellä mainituissa kirkoissa tila tuntuu sellaiselta, missä sielu kirjaimellisesti voi levätä.

Tämä kirkko nousi myös korkealle listallamme kirkoista, joissa olisi hienoa järjestää vaikka ristiäisiä tai häitä.

Mustion kirkosta Raaseporin srk:n sivuilla

Mustion kirkosta Wikipediassa

Kirkko metsässä: Lintukiiman paimentenkirkko

Yksi vuoden 2023 heinäkuun köröttelykohteistamme oli Lohjan Nummella sijaitseva Lintukiiman paimentenkirkko, joka jo nimellään herätti lukuisia kysymyksiä. Metsän keskellä ulkosalla sijaitseva kirkko itsessään on pikemminkin eräänlainen palvontapaikka kuin kirkko sellaisena rakennuksena, johon olemme tottuneet.

Pitkän hiekkatien ja lyhyen patikoinnin jälkeen kirkko löytyy paljaalta kalliolta Lintukiimanvuorelta, johon on pystytetty katajainen puuristi sekä puinen penkkirivistö. Paikalla järjestetään vuosittain monien suosima heinäkuinen ulkojumalanpalvelus.

Pieneksi pettymykseksemme emme kokeneet paimentenkirkkoa sellaisenaan kovinkaan elämyksellisenä. Elämys olisi vaatinut ehkä sen jumalanpalveluksen tai sitten pidemmän pysähdyksen ja hiljentymisen paikan päällä. Siitä olimme kuitenkin yhtä mieltä, että ehkä juuri tällaisia kirkkoja tai kirkoksi koettuja paikkoja meillä voisi luontoon kytkeytyen olla enemmänkin. Muistiinpanot, jotka kirjasimme paimentenkirkosta ylös käynnin jälkeen, olivatkin poikkeuksellisen tiiviit: "Ainutlaatuinen."

Lintukiiman paimentenkirkosta Lohjan seurakunnan sivuilla